torstai 9. helmikuuta 2017

16 vuotta ensimmäisen ratsastusleirin jälkeen

Herätyskello pärähtää soimaan vaatien hyppäämään tomerasti ylös peiton alta. Silmäluomet avautuvat raskaasti ja peittojen kahina ja raskaat haukotukset täyttävät huoneen. Puulattia narahtaa kuuluvasti laskiessasi paljaan jalkapohjasi sen päälle. Hiukset yhä takkuisina alat vetää ratsastushousuja yön aikana hikoilusta nihkeiksi muuttuneisiin jalkoihisi. Olet vähän väsynyt, sillä ilta pääsi venähtämään muihin leiriläisiin tutustuessa, mutta pikkuhiljaa mielesi valtaava innostus karistaa unihiekat silmistäsi. On ratsastusleirin ensimmäinen päivä.


Aamupalan ajan mietit jännityksellä, kenet saisit ratsuksesi ensimmäiselle ratsastustunnille. Entä saisitko lempihevosesi hoitohevoseksesi leirin ajaksi? Pian jännitys kaikkoaa, kun siirrytte puheliaan tyttölauman voimin talliin ja vuorossa on hoitohevosten ja tuntiratsujen jako. Kiireen vilkkaa alatte valmistella hevosia ensimmäistä tuntia varten, eikä aikaakaan, kun koko joukko jo kävelee pitkin ohjin kaviouraa pitkin satuloiden narinan täyttäessä maneesin. Kesäpäivä on lämmin ja tunnin aikana selkääsi pitkin valuva hikinoro muuttuu vähitellen vuolaasti virtaavaksi puroksi.




Kahden ratsastustunnin, teoriatunnin, hoitohevosten hoitamisen ja talliaskareiden jälkeen on vuorossa saunomista, uimista sekä iltapala – eli lettuja! Illanvietto sujuu rattoisasti, kun juttelette päivän ratsastustunneista, hoitohevosistanne sekä leirin lopussa häämöttävistä leirikisoista. Päivän päätteeksi käytte vielä antamassa hyvänyön suukot hoitohevosillenne. Saunanraikkaana ja vatsa täynnä painat pääsi pehmeään tyynyyn ja annat raskaiden silmäluomiesi painua kiinni. Tänä yönä unta ei tarvitse odottaa.





16 vuotta sitten...

... Äitini eräänä käänteentekevänä iltana kysyi 7-vuotiaalta Miralta, olisinko kiinnostunut aloittamaan vihdoin ratsastuksen kaiken hehkutukseni jälkeen. Eipä tarvinnut toistaa kysymystä! Olin siitä onnekkaassa asemassa, että äitini on itsekin hevostytön taustan omaava, ja siksi turhia ennakkoluuloja tai pelkoja ei lajiin liittynyt, mikä helpotti aloittamista huomattavasti. Lisäksi kanssani aloitti samanaikaisesti kaksi ystävääni, joten harrastuskavereitakin oli jo!





Aloitin ratsastuksen nyt jo toimintansa lopettaneella Kilpakorven ratsastuskoululla Jämsässä, jossa koin myös ensimmäisen ratsastusleirini. Kilpakorvessa ehdin käydä reilun vuoden, jonka aikana löysin paitsi ensimmäisen lempihevoseni myös tutustuin ensimmäisiin pelkän lajin ansiosta löydettyihin kavereihin. Kilpakorvessa pääsin myös siirtymään nopeasti poneista hevosiin, sain pian ratsastaa ilman taluttajaa ja opin laukkaamaan.

Harmonista ;D




Kilpakorvesta vaihdoin sitten Mennalan ratsutilalle Saakoskelle. Siellä ratsastinkin aina 13-14-vuotiaaksi asti aluksi kerran viikossa, ja pian kuvioihin tulivat mukaan myös valmennustunnit. Kisoja alkoi sitten olla viikonloppuisin. Leireillä olin joka kesä paitsi itse osallistujana, vähän myöhemmin myös leiriavustajana, mistä sai myös palkaksi vielä kolmannen leirin kesälle. 

Kuvia löytyi valitettavasti vain ihan Mennalassa käymisen alkuajoilta (olisinkohan kuvissa 8-10), joten valmennusponin kanssa kuvia ei harmi kyllä ole ainakaan nykyisellä koneellani tallella!


Varmaan ensimmäiset leirikisat, vauhti korjaa virheet!

Keskeltä ja suorassa ja silleen. :)

13-vuotiaana sitten tutustuin erään perhetutun kautta vielä melko raakileeseen, tuolloin 7-vuotiaaseen suomehevosruunaan Nystyrään. Sain tarjouksen alkaa ratsastaa sillä joka toinen päivä ylläpitokuluihin osallistumista vastaan. Samanaikaisesti Mennalassa valmentautuminen alkoi luonnollisesti hieman rasittaa kukkaroa, joten jatkoin siellä enää kuluvan kauden loppuun, minkä jälkeen keskityin Nystyrän kanssa kehittymiseen. Ratsastin satunnaisesti myös muiden tuttujen hevosia. Tuolloin opin aivan eri tavalla "hevosmiehuudesta", nuoren hevosen ratsastamisesta ja liikkumisen ongelmakohdista ja niiden korjaamisesta. Näinpä tutustuin myös unelma-ammattiini. Luonnollisesti tilasin myös minua Mennalassakin valmentaneen ratsastuksenopettajan toisinaan katsomaan, etten itsekseni mennyt ihan hakoteille Nystyrän kanssa. ;)

Muutaman vuoden päästä haasteena olikin sitten jo Espanjaan lähtö ja siellä kahdellekin tallille töihin pääseminen ja tulisten PRE-raakileiden ratsuttaminen eteläeurooppalaisittain. Mutta siitä ja Nystyrän kanssa elämästä enemmän tulevissa postauksissa!



Tällaista vähän henkilökohtaisempiaa postausta välillä.
Mitä tykkäsitte?
Millaisia muistoja teillä on ratsastusharrastuksenne alkuajoilta?



Shiatsu - hevoshieroja Mira Nieminen (opiskelija)
Puh. 045 845 8458
www.impulso.fi
Y- tunnus 2584646-7
Tampere, Jämsä sekä lähikunnat

 photo 1478643216_facebook_circle_zpsufmdttpu.png  photo 1478643259_social-instagram-new-circle_zpsmulz7svm.png  photo 1478643275_twitter_circle_zpsve7nuw1c.png

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti